Lueskelin pitkästä aikaa omaa blogiani, erityisesti ensimmäisiä kirjoituksia ja tajusin, että blogini luonne on muuttunut riippuvuuden käsittelystä velka-ja rahatilanteen läpikäymiseen. Näin sen varmasti kuuluu mennäkin, kun pelit eivät enää päivittäin kummittele mielessä, mutta hyvä palata välillä alkujuurille ja muistutella itseänikin, että tässä ollaan toipilaita vielä pitkään.
Pelaamattomia päiviä on laskurissa 88 ja päiviä ilman talletusta kasinolle 163.
Viimeisen kuukauden aikana olen muutaman kerran ajatellut pelaamista. Pari kertaa olen jopa mennyt jollekin pelisivustolle ja yrittänyt kirjautua sisään. Onnekseni kasinot olivat suljettuja minulta. Yksi kasino ilmoitti, että sulkua on elokuun johonkin päivään saakka. Tuonne minun pitää laittaa viestiä, että kasinoa ei todellakaan saa avata minulle elokuussa. En tiedä, mikä sai minut menemään noille kasinosivustoille ja yrittämään sisäänkirjautumista. Ajatuksissa oli ehkä enemmän se, että kokeillaan olisiko kasino auki, kuin se, että pelaisinko.. luulen kuitenkin, että jos olisin päässyt sisään, olisin pelannut.
Nuo hetket ovat saaneet minut säikähtämään, olen lueskellut taas pelaamisen psykologiaa ja selvittänyt omia ajatuksia. Hakenut niitä pelaamisen aiheuttamia ahdistuksen tunteita mieleen. Maanisesta pelaamisesta on vain sen verran aikaa (kohta puoli vuotta), että tuo fyysinen pahanolon tunne alkaa häviämään mielestä.Vaikka olenkin sitä mieltä, että pelaamisongelma pitää hoitaa muullakin tavoin, kuin vain estämällä pelit, niin kyllä nuo peliestot vain tukevat tätä prosessia suuresti!
Pelaamattomuuden suhteen tunnen olevani tällä hetkellä heikommalla jäällä kuin esimerkiksi kuukausi sitten, mutta uskon kuitenkin, että tästä päästään taas yli. Jokainen pelaamaton päivä on eteenpäin ja uskon ja luotan, että kohta taas helpottaa.
Samalla minulla on heräämässä tarve auttaa muita. Halu auttaa muita samassa suossa rämpiviä on toki ollut minussa koko ajan, mutta jotenkin nyt, kun lueskelen eri keskustelupalstoja, minun tekisi mieli vain käydä halaamassa kaikkia ja yrittää tukea ja saada pelit pois ihmisten mielistä.
Olen niin onnellinen jokaisen pelittömistä päivistä ja ne, jotka kokevat, että kaikki olisi hyvin, jos saisivat vain velat maksettua, heitä haluaisin ravistella tajuamaan, että veloista selvitään, mutta ne eivät ole se oikea ongelma. Eihän siinä tilanteessa ravistelu auta, se täytyy vain itse oivaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti