Miltä elämä tuntuu ulosoton jälkeen?

Vastauksena otsikon kysymykseen, toistaiseksi ihan samalta. Viimeksi tuskailin rekisterin puhdistumisen hitautta. En tiedä olinko vain malttamaton vai oliko sähköpostipommittamisesta hyötyä, mutta pari päivää edellisen postauksen jälkeen (8päivää palkkapäivästä) sain lopulta kuittauksen ulosotosta, että UMP- ja UMS-merkinnät on poistettu. Myös palkasta liikaa veloitettu summa palautui tililleni. Maksuhäiriömerkintöjen poistuminen päivittyi samantien ainakin Asiakastiedon rekisteriin. Sinnehän otin kk-tilauksen omiin luottotietoihini ja sain todeta merkintöjen määrän päivittyneen nollaan heti uo:n vastauksen jälkeen. 

Tavallaan tekisi mieli juhlia, julistaa omaa erinomaisuuttaan maailmalle, mutta kun maailma luulee minun olleen koko ajan sitä mitä olen nyt: luottotiedot omaava maksukykyinen kansalainen, niin kuinkas juhlit.. Tunnen ylpeyttä, että selvisin tästä urakasta, mutta joudun tukahduttamaan sitä iloa. Sen verran nyt päätin iloita, että ostin hieman parempaa kuohuvaa ja kilistin eilen mieheni kanssa. 

Oloni on ehkä vielä hieman epäuskoinen. Vaikea karistaa sitä ajatusta, että minun ei tarvitse enää jännittää sitä, mitä posti tuo laatikkoon tai, että missä kohtaa paljastuu luottotiedottomuuteni henkilöille, joille en halua sen paljastuvan. Ehkä tilanne konkretisoituu tässä syksyn mittaan, kun palkkapäivänä tililleni tipahteleekin koko palkka eikä vain sen rippeitä.

En ole nyt vähään aikaan päivitellyt rahatilannettani tänne. En edes itselleni. Lupaan vetää tilanteen viimeistään kesän jälkeen nippuun, samalla kun päivitän exceleihini velkataulukon säästötaulukoksi. Tämä kesä on ollut täynnä ylimääräisiä, isohkojakin, menoja. Osasta olen vielä miehellenikin velkaa, joten helpompi tarkastella kesää kokonaisuutena. Säästöön ei ole nyt ylimääräistä tippunut ja ihan luvallakin olen itselleni antanut nyt mahdollisuuden tuhlata. Koen ansainneeni vähän luksusta. Elokuun palkasta tasaan talousmenot miehelle ja sen jälkeen talous takaisin raiteille.