maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kokemukseni luottotiedottomuudesta ja ulosotossa olemisesta

Pääsiäinen sukuloimassa on pelien suhteen ollut helppo rasti. Ennen nämäkin päivät ovat kuluneet pelatessa, mutta nyt pelaamattomuus on ollut itsestäänselvyys, enkä ole juurikaan ajatellut pelejä. Sen verran toki aihe on ollut mielessä, että olen päivittäin kuitenkin lueskellut kohtalotovereiden blogeja ja keskustelufoorumikirjoituksia. Niiden innoittamana ajattelinkin nyt kirjoitella kokemukseni aiheesta, joka pelottaa monia niistä, joilla velkataakka painaa, mutta korttitalo ei ole vielä romahtanut.

Vaikka itselläni luottotietojen menettämisestä ja ulosoton alkamisesta on jo lähemmäs 8 vuotta, muistan yhä sen paniikin ja pelon voimakkuuden, joka silloin oli päälläni 24/7. Kaikki tuo pelko ja kauhu ja paniikki johtui puhtaasti tietämättömyydestä ja siitä, että pelkäsin pahinta. Pelkäsin, että luottotiedottomuus näkyy kaikille. Pelkäsin talon menettämistä, parisuhteen menettämistä, tulevan lapsen menettämistä, työpaikan menettämistä. Pelkäsin vähän kaikkea ja taistelinkin velkoja vastaan viimeiseen asti.

Ensimmäisen maksuhäiriömerkinnänkin sain reklamoitua pois tuossa taistelussa. Olin maksanut yhden velan kokonaan pois, mutta päivän liian myöhään. Maksuhäiriömerkintä kumottiin, mutta pari viikkoa myöhemmin niitä alkoikin sitten ropisemaan lisää. Ja ropisi seuraavat vuodet.

Kun maksuhäiriömerkintä tuli, suljettiin kaikki luottokorttini hyvin nopeasti. Luottoyhtiöiltä tuli kirjeet, joissa kortit pyydettiin palauttamaan kahtia leikattuina. Käyttööni jäi Visa Electron.
Ja siinäpä se. Muuta kammottavaa ei tapahtunutkaan. Vakuutukset, sopimukset, luottosopimukset mm. nettivaatekauppoihin (Ellos, H&M, Klarna), kaikki jatkuivat ja säilyivät ennallaan. Todettakoon, että sotkin vuosia myöhemmin nuo maksut mm. Ellokselle ja H&M:lle, joten perinnän vuoksi nuo luottosopimukset on myöhemmin suljettu, mutta itse luottotietojen menetys ei noita sulkenut.

Olin vuotta aiemmin ottanut mm. henki- ja tapaturmavakuutuksen ja nämä vakuutukset ovat yhä voimissaan. Jatkuvan matkavakuutuksen olin sulkenut ja luottotiedottomuuden vuoksi en sitä enää saanut takaisin, mutta matkoille olen ottanut sittemmin määräaikaisen vakuutuksen. Onnistuu ainakin Eurooppalaiselta.

Ulosoton kanssa sovittiin aluksi, että maksan itse aina kolmanneksen nettopalkastani ulosottoon, mutta pelaamisen takia epäonnistuin tässä heti alkuunsa ja ulosotto päätti aloittaa palkan "automaattisen" ulosmittaamisen. Tämän takia pelkäsin häpeää työpaikalla, pelkäsin esimiehen reaktiota, pelkäsin potkuja. Lopputuloksena asiasta tietää vain palkanlaskentamme ja sielläkin tämä tieto lienee sähköisenä järjestelmissä, eikä niinkään punaisella lapulla palkanlaskijoiden taukohuoneessa. Ainoa henkilö, joka töissä valittää tästä aiheesta, olen minä.

Tilanteet, joissa luottotiedottomuus on iskenyt vasten kasvoja jäävät kahteen kertaan (huom. 2 kertaa 8 vuoden aikana) ja tilanteet liittyvät käytännössä luottokortin puutteeseen.

1. Yritin maksaa taksia Visa Electronilla, mutta yhteyshäiriön vuoksi, ei varmennus onnistunut. Luoja, mikä häpeä ja aloin selittelemään satuja siitä, miksi minulla on Electron.. Ihan turhaan. Vastaavaan ongelmaan törmäsi myöhemmin kollegani ja ihan oikean luottokortin kanssa. Selvisin tilanteesta sillä, että maksoin taksia kotipihassani ja juoksin hakemaan puolisoni kotoa apuun. Jatkossa huolehdin aina, että minulla on käteistä kortin seurana takseissa. Ja vastaavaa ongelmaa ei ole toistamiseen tapahtunut.

2. Olin varannut hotellin perheeni lomamatkalle ja hotellissa pyydettiin luottokorttia. Totesin, että minulla ei ole, johon hotellivirkailija totesi hyvin asiallisesti, että siinä tapauksessa he vain lukitsevat baarikaapin käytöstämme. No, tämä olisi ollut ihan ok, mutta käytimme tilanteessa kuitenkin sitten mieheni luottokorttia.

Siinäpä ne. Kaikki se häpeä ja pelko, ovat olleet käytännössä varsin turhia.

Tiedän, että olen sikäli onnellisessa asemassa, etten ole joutunut kokeilemaan luottotiedottomuutta esim. vuokramarkkinoilla tai uutta työpaikkaa hakiessa.

Tiivistettynä opit kokemuksistani:
Jo olemassaolevista sopimuksista, kuten vakuutukset, puhelin- ja nettiliittymä, kaupan osamaksusopimukset ym. kannattaa pitää huolta. Niitä ei suljeta luottotietojen menettämisen vuoksi, koska luotot tarkastetaan usein vain uusia sopimuksia tehdessä. Jos tällainen sopimus suljetaan, niin takaisin sitä ei välttämättä enää saa. Jos tietää luottotietojen olevan pian historiaa, kannattaa miettiä, olisiko tarpeen ottaa joku vakuutus tai sopimus käyttöön vielä, kun se on mahdollista.

Electronin rinnalla kannattaa pitää käteistä, koska kortin varmennus ei jokapaikassa aina toimi. Vaikkakin kokemukseni mukaan toimintavarmuus on lähellä 100%.

8 kommenttia:

  1. Koen olevani kohderyhmääsi :). Miten olemassa olevien luottokorttien saldon suhteen käy, eli jatkuvatko lyhennykset ennallaan vaikka nostoja ei voi tehdä vai sanotaanko koko luottosopimus irti siten, että nekin valuvat ulosottoon?

    VastaaPoista
  2. Luottokorttien lyhennystä pystyi jatkamaan samoilla kk-erillä. Itse päästin kaikki luottokorttien velat myös ulosottoon, yhtä lukuunottamatta. Tuon yhden lyhensin ja hoidin loppuun suoraan luottokorttiyhtiölle. Osa luottokorttiveloista, joita en sitten hoitanut myöskään pankille, meni lopulta suoraan ulosottoon (ainakin pankkien luotot) ja osa perintätoimiston kautta, esim. Diners.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai saattoi olla, että nuo pankkienkin luottokorttivelat menivät ensin perintätstolle ja, kun jäivät sitä kautta hoitamatta, niin hakivat sitten ulosittoon. Nyt, kun tarkemmin aloin muistelemaan.

      Poista
    2. Se, mikä itseäni ulosotossa kauhistuttaa on se, että summa, joka sinne olisi menossa on niin suuri, että kaikkine kuluineen se tulee kasvamaan aivan järjettömiin mittoihin. Sellaisiin, joista en ikinä selviä. Siksikin vielä sinnittelen.

      Poista
    3. Kannattaa miettiä, onko velkojen hoitaminen ilman ulosottoa millään muotoa realistista. Toivonkipinään pelivoitosta ei kannata nojata yhtään. Ulosottomaksut ovat kovat ja sitä isommat, mitä enemmän on velkoja. Toisaalta taas, ulosotto mahdollistaisi lusävelkaantumisen loppumisen, sinulla jäisi rahaa käyttöön ja lapsille. Jos jättäisit nyt osan veloista valumaan perintään ja uo:hon sinulla olisi mahdollisuus hoitaa pari pienempää velkaa kokonaan pois. Se olisi pois uo:sta. Myös uo: n ulkopuolelle voi jättää osan hoidettavaksi, jos pystyy. Itsellä jäi lähemmäs 10 pienempää velkaa uo:n ulkopuolelle ja hoidan niitä erikseen. Näihin minulla menee 300e/kk. Lisäksi, kun velkataakka on iso ja näyttöä lyhennyksistä uo:n kautta, sekä siitä, että peliongelma on hoidossa, voi hakea velkajärjestelyä. Sekin kuulostaa sinun nykytilannetta paremmalta vaihtoehdolta.

      Poista
    4. Niin, ja jos miettii ulosoton korkoa joka taitaa olla 7%, niin sehän on aika maltillinen. Moni tuntuu unohtavan kuinka järjettömiä nuo kulutusluottojen korot ovat ja kuinka kalliiksi ne pitkällä aikavälillä tulee, moneen paikkaan. Olen jopa miettinyt että uo tulisi halvemmaksi kuin monen kulutusluoton pyörittäminen. Ja varmaan tulisikin, sillä esim. itsellä on yksi iso luotto, jossa nyt pitkällä maksuajalla korot ovat 20000, eli saman verran lisää kuin laina itse. Jos sen päästäisi ulosottoon, se tulisi paljon halvemmaksi loppupeleissä. Olenko ihan hakoteillä?

      Poista
    5. Kannattaa selvittää, miten lainanantaja eräännyttää luoton, jos sen jättää maksamatta. Itselläni oli yksi iso velka, jossa pitkä maksuaika ja tuo velka eräännytettiin maksuun sen pitkän maksusuunnitelman mukaisin kuluin. Käytännössä maksoin pääoman verran korkoa. Mutta muuten kyllä, ulosoton kautta voi olla jopa halvempaa noiden kiskurihintaisten velkojen maksut.

      Poista
  3. Miten uo on suhtautunut taloon? Saitte ilmeisesti pitää sen?

    VastaaPoista