Viisi päivää palkkapäivään

52 päivää pelaamatta. Viidenkympin rajapyykki meni jotenkin huomaamatta ohi. Tuntuu jännältä, että nyt noita päiviä tuntuu kertyvän laskuriin entistä hitaammin. Tärkeintä, että kertyy kuitenkin.

Vaikka pelihimot ja -ajatukset ovat jääneet entistä enemmän taustalle ja tilalle on tullut ajatukset liittyen tähän sairauteen ja sen selättämiseen, käy pelaaminen mielessä silti päivittäin. Tunnen itseni onnelliseksi aina tajutessani, että en ole tunteihin ajatellut pelejä. Toivottavasti jonain päivänä saan huomata, että tuntien sijaan, pelit eivät ole käyneet mielessä moneen päivään.

Ensi viikolla on toinen palkkapäivä pelaamisen lopettamisen jälkeen ja ajatuksissani iloitsen siitä, että saan maksaa laskuja ja velkojani pois. Edelliseen palkkapäivään verrattuna tunnen nyt jonkinlaista mielenrauhaa siitä, että en enää pelkää tuhlaavani koko palkkaa. Onnistuinhan hallitsemaan tilanteen jo viime kuussa ja selätin pelihimot 100-0.

Vielä kaksi kuukautta sitten laskelmoin tässä vaiheessa kuuta, kuinka paljon voisin pelata ja onko pakko maksaa kaikkia laskuja.. samalla unelmoin ja tiedostin, että jos en pelaisi, voisin käydä kampaajalla, laittaa rahaa säästöön ja ostaa lapsille jotain kivaa.. ja lopulta palkkapäivän iltaan mennessä olin pelannut lähes koko tilin ja tunsin järjetöntä morkkista, kauhua, itseinhoa, surua ja kaikkea muuta siitä, että joudun taas sinnittelemään seuraavan kuukauden. Lapset eivät saakkaan uusia talvihanskoja, joudun perumaan illanistujaiset kavereiden kanssa, saan anoa taas uutta maksusuunnitelmaa uo:n ulkopuoliseen velkaan, kun en "pystynytkään" noudattamaan sovittua...
Kaiken tuon ajattelu nostaa niskakarvat pystyyn ja saa voimaan pahoin. Pahoinvointi tuossa tilanteessa tuolloin, aina, joka kuukausi, monen vuoden ajan, se oli fyysistä.

Olen yrittänyt miettiä, mikä tilanteessani on nyt toisin. Miksi olen onnistunut nyt olemaan pelaamatta näinkin pitkään. Miksi se ei onnistunut ennen? En ole vielä löytänyt tähän vastausta. Ehkä aika oli kypsä, ehkä olin saanut tarpeeksi monta pohjakosketusta? Jatkan tämän työstöä.

Toinen mieltäni painava ajatus on se, että miksi pelasin. Miksi aloitin ja, mikä ajoi pelien pariin? Koen tärkeäksi yrittää ymmärtää tätä, jotta pystyisin tunnistamaan pelaamiseen ajavat tilanteet ja näin välttämään ehkä retkahduksen. En usko kohdallani selitykseen, että kyse on pelkästään tylsyydestä tai jännityksestä. Taipuvusta riippuvuuteen? KYLLÄ. Selitys on varmasti monen tekijän summa, mutta haluan ymmärtää tätä kohdallani paremmin. Lupaan purkaa tänne ajatuksiani, kunhan saan niitä työstettyä.

Tunteeni ja ajatukseni juuri nyt: en aio pelata seuraavaa palkkaani. Pelkään yhä vähän, että jokin saa minut pelaamaan. Että joku tuttu kasino avaa taas pääsyn minulle. Yritän ehkäistä tätä laittamalla pyynnön täydellisestä tilin sulkemisesta yli 300 paikkaan tänään. Apuna käytän viestipohjaa ja listaa, jonka löysin Päihdelinkin sivuilta. Yritän myös työstää näitä ajatuksiani pelaamisen juurisyistä eteenpäin ja muistella tuota pahaa oloa, jonka pelaaminen aiheuttaa.