Pelaamisajan pimeimmät ja häpeällisimmät hetkeni

Netin kasinopelien pelaaminen oli omalla kohdallani suorastaan maanista. Pelasin missä vain pystyin ja aina niin kauan, että tili oli tyhjä.

Pahimmat epätoivon päivät olivat aina palkkapäivän ilta ja kuukauden toiseksiviimeinen päivä. Palkkapäivän iltana olin yleensä pelannut lähestulkoon koko palkkani ja iltaan mennessä aina iski tajuntaan se, että kaikki ne pienet unelmat murenivat taas tämänkin kuukauden osalta. Lapset toivovat Hoploppiin pääsyä ja joudun taas kieltämään sen heiltä.
Toinen paniikki oli aina kuun lopussa, kun asuntolainatilille piti siirtää oma osuus.. jouduin aina keksimään puolisolleni jonkun valheen, miksi ei taaskaan ollut rahaa. Panikoin aina tuota hetkeä monta päivää, koska tiesin, että puolisoni tulee kysymään asiaa sillä hetkellä kun hän itse menee laittamaan tilille osuuttaan. Usein olin myös siirtänyt osuuteni tilille palkkapäivän aamuna, mutta siirtänyt sen sitten lopulta sieltä pois..palkkapäivää seuraavana päivänä. Ja siirtänyt vielä pois pikkuerissä, koska aina kuvittelin, että otan nyt täältä vain parikymppiä, jonka pelaamalla moninkertaistan.. ja sitten panikoinkin sitä, että mitä puoliso ajattelee siitä kun tilille on siirretty 400, joka lopulta siirretty pois 20e ja 50e erissä samanpäivän aikana.

Kaksi kertaa kävi niin, että puolisoni siirsi lainanhoitotilille koko lyhennysosuuden ja minä onnistuin pelaamaan ne sieltä ennen pankin veloitusta. Näistä toisella kertaa rahojen pelaaminen tililtä tapahtui suorastaan sairaalloisessa olotilassa. Pelasin tilini tyhjäksi (nämäkin oli puolisolta  lainattua rahaa), jonka jälkeen yritin saada häviötä takaisin pelaamalla lainalyhennysrahat. Olin yksin ja aloitin pelaamisen noin klo 17, pyöritin pelejä automaattikierroksilla käydessäni suihkussa, pelasin, pelasin ja pelasin ja koko ajan siirtelin 50e kerrallaan pois lainanhoitotililtä. Aamulla klo 5 tajusin, että minulla on tunti aikaa nukkua ennen seuraavaa työpäivää ja, että olen kusessa. Huh, onnekseni tuo pahaolo noissa tilanteissa tuntuu yhä voimakkaalta, kun niitä ajattelee. Auttaa tässä taistelussa peleistä pois.

Useasti olen myös käynyt puolisoni käteispussilla. "Lainannut" jonkun huomaamattoman summan, kiikuttanut sen talletusottoon ja pelannut.
Kerran tein näin myös lasteni säästöpossun sisällölle. Possun olen sittemmin täyttänyt takaisin, mutta puolisolleni olen vielä satasia velkaa. Aion nämä hänelle maksaa viimeistään kesällä takaisin.

Siskonikin kaapista olen lainannut muutaman kympin. Peliuran alkuvuosina, kun aloin olla pahoissa velkaongelmissa, kerroin siskolleni ongelmasta lähettämällä hänelle sähköpostia ja pyysin apua velkojen maksuun. Sisko auttoi, kahdesti. Rahat menivät peleihin. Koskaan emme tästä ole ääneen siskoni kanssa jutelleet, hän varmaan kuvittelee, että ongelma on jo historiaa. Siskoni laittoi tuolloin yli 10v sitten viestissään, että hän ei antamiaan rahoja takaisin kaipaa, kunhan nyt vain hankin apua ja, että enempää ei häneltä tipu. Sain häneltä tuolloin 2000e. Aion ottaa asian hänen kanssaan puheeksi heti, kun pystyn tuon summan hänelle maksamaan. Aion todellakin maksaa tuon rahan hänelle takaisin.

Yhden kerran otin äidiltäni 20e. Rahan vein talletusottoon ja pelasin. Tuon 20e aion palauttaa äitini lompakkoon heti, kun se on mahdollista.

Vielä sillloin, kun minulla oli luottotiedot, oli käytössäni pari luottokorttia, joilla ei voinut maksaa kasinoilla. Tuolloin juoksin usein pankkiautomaatille, nostin luottokorteilta käteistä, jonka jälkeen kävelin pankkiin tallettamaan rahat (Noin 10v sitten ei ollut talletusottoja). Tämä jokaisen lyhennyserän jälkeen,kun korteilla oli taas nostettavaa. Minulla oli tili 3 eri pankissa, joten vaihtelin aina pankkia, ettei hävetä niin paljon.

Kerran olin kaveriporukalla iltaa istumassa, tili oli aika tyhjänä pelaamisen takia ja epähuomiossa en tajunnut tätä kolmatta drinkkiä tilatessa. Se tunne, kun tarjoilija palasi korttini kanssa, että oli kokeillut molempia puolia ja veloitus ei onnistunut.. no eihän se, kun olin pelannut sen 6000e luottorajankin tappiin. Minulla oli käteistä, mutta ei riittävästi. Jouduin pyytämään kavereiltani 10 senttiä. Se häpeän tunne ja hiljaisuus, joka laskeutui pöytään. Se saa yhä voimaan pahoin.

Monesti pelasin öisin sängyssä peiton alla, ettei puoliso näe. Lasten ollessa vauvoja halusin eri huoneeseen nukkumaan, jotta edes joskus saisin nukuttua läpiyön, kun puolisoni hoitaisi vauvan yöheräilyt. Nukkumisen sijaan pelasin läpi yön.
Lomamatkoilla heräsin aina aamuisin aikaisin ja menin "nauttimaan aamuauringosta" terassille. Nuo hetket pelasin lomakassaa pienemmäksi.

Kerran minulla oli paperit käsissäni suht isoon yhdistelmälainaan, suunnittelin lainanottoa väärentämällä papereihin puolisoni tiedot. Onnekseni pelko vei näissä tilanteissa voiton. Tästä on jo yli 10v ja sittemmin en ole vastaavaa petosta edes ajatellut.

Näitä eri häpeän ja epätoivon hetkiä riittää matkallani todella paljon. Yllä nuo mieleenpainuvimmat hetket toistuvista tilanteista ja pahimmista häpeän hetkistä.
Pelihimo on tehnyt minusta varkaan, valehtelijan, saanut minut pettämään lupauksia ja melkein syyllistymään varsin vakavaan petokseen. Omatoiminen rahan lainaaminen toisen rahapussista, rikoshan se on. Tunnen näistä suurta häpeää ja katumusta ja itsesyytöksiä. Jokaikisen lainatun sentin aion palauttaa ja onneksi mahdollisuus siihen lähenee koko ajan. Tarkennettakoon, että tässä tekstissä mainitut rikokset ovat ainoita. Onneksi.

Takana 12 vuotta pelejä, 12 vuotta velkoja, 8 vuotta ulosottoa, 70 pelitöntä päivää. Edessä vielä noin 18 kk ulosottoa ja velkojen maksua. Vuoden 2020 loppuun mennessä olen kuitannut velkani ja maksanut luvattomat lainani.