lauantai 6. huhtikuuta 2019

Velkaongelma vai peliongelma?

Seuraavan lauseen tulee todella ymmärtämään vain ne, joilla on peliriippuvuus ja, jotka ovat  päästäneet velkansa ulosottoon. Parasta, mitä pahasti velkaantuneelle ongelmapelaajalle voi tapahtua, on ulosotto tai ainakin luottotietojen menetys.

Kunpa olisin käsittänyt tämän itse ajoissa 10 vuotta sitten, kun velkaa oli "vasta" noin 20000 euroa ja velkojen päästämistä ulosottoon suositeltiin puolisolleni auttavassa puhelimessa sen jälkeen, kun olin paljastanut hänelle "pienen salaisuuden".

Tilanteeni paljastumista edelsi kuukausien ajan kestänyt, pelaamisesta johtunut vippikierre, jonka aikana juoksin joka ikinen päivä lounastunnilla töistä kotiin tarkastamaan postia, jotta puolisoni ei löytäisi laskuja töistä palattuaan. Laskuja vippifirmoilta ja perintätoimistoilta. Laskuja, joita tuli  melkein joka päivä ja useita. Laskuja, jotka piilotin yöpöytäni laatikkoon.

Häpesin tuota laskumäärää, varsinkin kun kirjeistä näki selvästi, mistä ne oli peräisin. Piilottelin postimiestä rappukäytävässä, koska en halunnut hänen näkevän, mistä asunnosta olen. Pidätin hengitystäni asunnossa, kun postimies työnsi kirjeitä luukusta, ettei hän tiedä minun olevan kotona. Välillä avasin hänelle väliovea varovasti, että postin työtäminen luukusta olisi helpompaa.

Yhtenä päivänä sain elämäni ensimmäisen haasteen. 30e vippi oli saanut päällensä käräjäoikeuden kulut ja näin maksettavaa oli päälle 300. Paniikissa laitoin viestiä käräjäoikeuteen ja vippifirmaan. Huh. Tästä selvitään ilman häiriömerkintöjä maksamalla tuo kokonaissumma. Siihen lohkesi iso pala seuraavasta palkastani. Palkasta, josta piti maksella kasa lyhennyksiä muillekin firmoille, mutta päädyinkin pelaamaan palkkapäivän aikana nollille.

Tuolloin pysähdyin ensimmäisen kerran ja itkien kirjoitin kasinolle pitkän viestin, jossa pyysin heitä palauttamaan pelaamani rahat. Lopputuloksena oli ensimmäinen kasino, joka sulki tilini.

Pakon edessä jouduin kertomaan asiasta puolisolleni, olinhan tilanteessa, jossa en pystynyt asuntolainan lyhennykseen, enkä maksamaan osuuttani suunnitellusta kesälomareissusta. Olin varma, että mieheni jättää minut. Mutta hän kertoi rakastavansa minua ja, että nyt selvitetään tilanne.

Tuolloinkaan en vielä kyennyt kertomaan täyttä totuutta velkojeni määrästä. Vähättelin ongelmaa ja pyöristin kokonaisvelka määrää alaspäin. Vannoin, että en enää velkaannu, että ei minulla enää mitään ongelmaa ole ja tärkeintä on nyt vain selvitä näistä parista kymmenestä vipistä..

Puolisoni lainasi minulle rahaa, maksettiin velat yhdessä ja tilanne korjaantui. Pystyin hetken hengittämään. Jestas, kyllä oli paha tilanne, mutta selvisin. Mies ei jättänyt, auttoi veloissa ja elämä hymyilee. Ongelma korjattu niinkin hyvin, että nyt kun vipit oli maksettu, sai samoilta lainantarjoajilta taas entistä suurempaa lainaa...

Vuotta myöhemmin: velkaa yli 50000e plus puolisolta saatu yli 10000e laina vuotta aiemmin, kaikki mahdolliset vipit ja pienlainat otettu, olin raskaana, uusi omakotitalo.

Uusi omakotitalo, rakastava puoliso ja pitkään toivottu lapsi. Elämän pitäisi hymyillä, tällaisen hetken kuuluisi olla parasta aikaa elämässä. Mitä tein sillä? Valvoin yöt itkien, stressasin, yritin koko ajan hakea uutta pikalainaa ja pelasin.

Kirjoitin tuolloin Valtti-foorumille näin:
Olen taistelemassa itseäni eroon peliriippuvuudesta, mutta suurin huolenaiheeni ja pelkoni on pelivelkani. Luottotiedot ovat menossa aivan näillä näppäimillä ja viikon sisään minulla alkaa erääntymään luottokortit kerralla maksuun, kun en ole saanut hoidettua eriä.

Velkaa on arviolta vähintään sellainen 50000 euroa, kaikki vipit on otettu, samoin luotot ja luottokortit. Tilillä tällä hetkellä 100 euroa ja sillä pitäisi elää vielä kolme viikkoa ennen seuraavaa palkkaa... lisäksi kuun lopussa pitäisi saada maksettua asuntolainalyhennystä 400, mutta milläs maksan..

Uusi omakotitalo on pihatöitä vaille valmis ja elämä tuntuu nyt vain kaatuvan kokonaan.. 
Pahin pelkoni on, että vuokseni tulemme menettämään itse rakentamamme talon ja sen myötä menetän kyllä täysin avomieheni luottamuksen ja tuen.
Lisäksi olen raskaana, laskettu aika joulukuussa. 

En todellakaan tiedä mitä tehdä..


Lopulta minun oli taas tunnustettava tilanne miehelleni. Tein sen taas kaunistellen todellista tilannetta. Kävimme pankissa kysymässä järjestelylainaa ja ainoa keino saada se olisi ollut saada vanhempani takaamaan lainaa reaalivakuuden avulla. En pystynyt kertomaan vanhemmilleni.

Tässä vaiheessa (VASTA!!!) aloin havahtua todelliseen ongelmaan, mutta en riittävästi, koska mielessäni se isoin ongelma oli yhä tämä velkatilanne. Pääsin Pelipoikki-ohjelmaan, josta en valitettavasti osannut ottaa apua pelaamisen lopettamiseksi vastaan, mutta sain voimia ottaa vastaan todellisuuden. Ulosotto on nyt edessä.

Ensin meni luottotiedot, kuukautta myöhemmin alkoi haasteiden tippuminen..ja niitä tuli taas ovista ja ikkunoista. Pelkäsin tilannetta. Pelkäsin, että talo lähtee alta. Säikähdin, jos ulkoa kuului ääniä, koska kuvittelin äänen haastemieheksi, joka vie talon. Vasta ensimmäisen ulosottomiehen kanssa käydyn puhelun jälkeen uskalsin hengähtää. Talo ei lähde (vielä) ja hän ei tule oven taakse yllättäen. Ulosottomieheni (tai naiseni) oli mukava.

Seuraavien kahden vuoden aikana velkoja tippui ulosottoon ja lyhensin niitä suoraan palkasta. Pelkäsin yhä välillä, varsinkin aina uuden lainan tippuessa oikeudelliseen perintään, että nyt ulosotto suuttuu. Häpesin luottotiedottomuutta, häpesin maksaa Visa Electronilla, sehän suorastaan huutaa, että LUOTTOTIEDOTON. Häpeän yhä.

Mutta samalla, nyt velat ovat selviämässä. Niitä ei tarvitse piilotella, ulossotto hoitaa ne. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko maksaa velka tai hoitaa se ulosoton kautta. Minun ei tarvitse miettiä,mistä saisin seuraavan lainan, kun en sellaista enää saa. Velkaongelma saatu hoitoon.

Nyt. Vasta NYT, minulla oli mahdollisuus keskittyä siihen oikeasti isoimpaan ja tärkeimpään ongelmaan, pelaamiseen. Tämän tajuaminen vei tuosta hetkestä vielä vuosia. Tarkemmin sanottuna viime helmikuuhun saakka. Nyt vasta ymmärrän tilanteeni ja olen oikealla tiellä.

Ulosotto pysäytti vajoamiseni suohon, jäin jumiin, mutta pää jäi pinnalle. Ulosotto mahdollisti sen, että elän tänään onnellisena. Velkaa on, mutta se on elämää.

3 kommenttia:

  1. Moikka! Kiva kun oot alottanut blogin! Samaistun niin moneen ajatukseen näissä sun teksteissä. Itselläkin velat nyt olleet pari vuotta ulosotossa ja nyt vasta oon alkanut sisäistämään peliongelman ja yritän lopettaa pelaamisen kokonaan. ”Velkaa on, mutta se on elämää” toi on niin totta, velat on tehty ja nyt niitä maksetaan - suunta ylöspäin kokoajan!

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiva, että löysit blogini. Olen myös lukenut sinun tekstejäsi ja uo-velkijen osalta olemme aika lailla samoissa saldoissa :) Parempaan suuntaan penni ja kuukausi kerrallaan! Me selätetään tämä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos blogista! Kuulostaa hyvin tutulta monelta osin, paitsi että en ole vielä ulosotossa - ehkä siksi ensisijaisesti ahdistukseni liittyy jättimäisiin velkoihin, jotka ovat muodostuneet melko hujauksessa. Tsemppiä ja mukavaa kevättä! :)

    VastaaPoista